Vääksynjoen ylittänyt silta jäi pois käytöstä 1860-luvun lopussa kanavan rakentuessa.

Jo kauan ennen kanavan rakentamista Vääksy oli vesi- ja tieliikenteen solmukohta. Päijänteeltä kuljettiin vesitse ja talvisin talviteitä pitkin Vääksyn kannaksen yli kohti Suomenlahden rannikkokaupunkeja. Salpausselän harjun suuntaisesti kulki Ylisen Viipurintien pohjoisempi linjaus, joka ylitti Vääksynjoen lähellä Vesijärveä sijainnutta ajosiltaa pitkin kenties jo keskiajalla. Sillan kupeessa sijaitsi 1700-luvulla postitalo, jonka hoitaja vastasi myös sillan toisella puolella sijainneen kruununmakasiinin hoitamisesta. Silta jäi pois käytöstä kanavan rakentamisen katkaistua tieyhteyden 1860-luvun lopulla. Siltapenkereet on suojeltu muinaisjäännöksenä.

Vääksynjoki virtasi täältä aiemmin Vesijärvelle saakka. Se kuitenkin liettyi pikkuhiljaa kunnollisen virtauksen puuttuessa. Kanavan ylittävän kaarisillan ja sille johtavan uuden tielinjauksen rakentamisen myötä joki jäi lopullisesti ”umpisuoleksi”, jonka lempinimen se sai kansan suussa.